Kurssin tehtävänanto 1a: Facebook (FB)

Kuinka käytän?

FB on käytössäni säännöllisen epäsäännöllisesti joka päivä ollessani kotona. Ajan kanssa aktiivisuus on noussut muun median käytön mukana. Mutta käytännössä tuohon määrään vaikuttaa helppous. Heti kun on jotain muuta tekemistä kuin tässä näppäimistön äärellä istumista, käyttö vähenee.

Kavereita omassa profiilissa on alle neljäkymmentä, mikä johtuu osittain siitä, että en edes halua kenen tahansa näkevän mitä kirjoittelen tai lisäilen sivulleni, ja osittain siitä, että suhtaudun kavereideni kavereihin sillä asenteella, etten pyydä heitä kavereikseni. Miksi jonkun henkilön, jota en ole koskaan nähnyt livenä, pitäisi nähdä minun tuotoksiani? Miksi minun pitäisi lisätä omaa somepanostustani tuon lisäyksen tuoman median määrällä?

Toisaalta oma internetseikkailuni alkoi vuonna 1996, joten uutuudenviehätys ja sosiaalisen verkostoitumisen tarve tuli tyydytettyä joa kauan sitten. Nykyisellään olen tyytyväinen siihen, että pääsääntöisesti omaan kaveripiiriin pystyn pitämään yhteyttä. Ja siskooni, jolle ei tarvitse soitella milloin mistäkin asiasta, vaan juttu hoituu FB:n chatin kautta, ja tavoittaa vaikka toinen ei olisikaan 'paikalla'.

Kuinka käyttäydyn NaamaKirjassa?

Aina kun käytetään viestintämetodia jossa ei näe vastapuolen ilmeitä, äänenpainoja ja kehonkieltä, joutuu punnitsemaan tekstin painotuksia ellei kirjoittaja käytä erikseen aikaa siihen, että hän alleviivaa kirjoittamansa tunnelatausta. Helpoimmin tämä onnistuu tietenkin hymiöillä, mutta vuosien kokemuksella voin todeta, että nekään eivät missään tapauksessa ole idioottivarma keino siihen. Koska viestinnässä on aina lähettäjä ja vastaanottaja. Ja välissä se rikkinäinen puhelin, eli tässä tapauksessa kirjoitettu teksti.

Esimerkkeinä tästä vaikeudesta voin mainita yhden hyvän kaverin menettämisen siksi, että hänen FB kaverinsa ymmärsivät kaikken kirjoittamani väärin, koska eivät tunteneet minua, ja yhteisen kaverin selitykset eivät kelvanneet heille. Kyseisten henkilöiden kanssa en ole koskaan vaihtanut sanaakaan. Lopulta oli henkisesti helpompi blockata kyseinen henkilö kokonaan ja todeta, että sota tuulimyllyjä vastaan on vaan niin turhaa.

Toisessa tapauksessa ilmaantui kymmenen vuoden tauon jälkeen vanha tuttu kuvioihin. Entiset ongelmat viestinnän väärinymmärryksistä jatkuivat kuin ilman taukoa, lukuunottamatta sitä, että itse pyrin toimimaan niistä jotain muka oppineena. Lopulta kyllästyin olemaan se henkilö joka koitti selittää omia kirjoituksiaan tuolle yksilölle jota ei tuntunut kiinnostavan, joten hetkellinen punnitseminen, kannattaako kantaa moista henkistä painolastia mukanaan. Blokkaus toimi tuossakin.

Pyrin siis lähtökohtaisesti siihen, että FB ei ole se paikka jossa lähtisin selvittelemään erimielisyyksiä. Kaikki tekstit tallentuvat (ainakin serverille), eikä nähdäkseni moiselle ole mitään järjellistä syytä. Toki osaan tarvittaessa myös hyödyntää näennäistä julkisuutta mikäli tarve sitä vaatisi. Aiemmasta kokemuksesta IRC:n puolelta on tullut opittua se, että ei kannata jäädä tuleen makamaan, jos joku henkilö alkaa mustamaalaamaan, siihen tepsii parhaiten se, että copypasteileen kyseisen henkilön privaviestit julkisesti arvioitavaksi. Mutta onneksi tätä ei ole ollut tarvis tehdä enää kymmeneen vuoteen. Eikä FB:ssä muutenkaan.

Suurin osa postauksistani perustuu huumoriin. Olen havainnut jonkin uutisen, jonka otsikointi on mennyt metsään, tai toimittaja on onnistunut uutisoimaan aiheesta jotenkin hullunkurisesti. Myös hauskat kuvalinkit ja videot päätyvät usein profiiliini tai kavereille, mikäli kyseinen linkki on kohdistettavissa kyseisen henkilön huumorintajuun. Mutta näissäkin noudatan optittuja käytössääntöjä, eli en itsekään pidä siitä jos joku pommittaa linkkejä jotka ovat hänen mielestään hauskoja. Ei se määrä, vaan laatu.

Loput postauksista käsittelevät ruokaa mitä olemme vaimon kanssa tehneet/tekemässä, mahdollisia toteamuksia johonkin polttavaan uutiseen, tai sitten ihan vaan lyhyitä huomautuksia asioiden tilasta.

Yhteisöllisyyttä hyödynnän oman opiskeluluokan suljetussa ryhmässä, mutta pääasiassa asianlinjalla. FB toimiikin esim Twitteriä paremmin tiedottamisessa, ja useinkin olen saanut viestittää mahdollisista luentojen teknisistä ongelmista sitä kautta luokkakavereilleni reaaliaikaisesti.

Suurin osa tiedoista mitä seuraan elokuvista, musiikista ja pelistä tulee FB:n tykkäämisten kautta. Nykyisellään FB:ssä vain ei toimi postausten esiinnosto mitenkään käyttäjäystävällisesti, joten törmään toistuvasti siihen, että en saa kaikkea haluamaani näkymään hyvällä tahdollakaan omalla seinällä.

Oman käyttämisen aloitusta siirsi vuosilla Facebookin toistuvat tietoturvaongelmat julkisuudessa. Myöskin käyttäjien yksityisyys oli pitkään tapetilla. Sitten tuli se päivä jolloin vain ajattelin "samapa tuo, itsehän päätän mitä sinne kirjoittelen". Omalla nimellä kirjoittaminen toimii kuitenkin hyvänä suodattimena. Ja sekin, että viestit saa aina poistettua.