14.6.2014
Kurssin tehtävänanto 1a: IRC-galleria (galleria, ei irkki eikä IRC)
Mikä se on?
http://irc-galleria.net/ Kyseessä on alunperin irkkaajille perustettu yhteisösivusto, joka myöhemmin laajentui ottamaan mukaan myös 'ei-irkkaajia', jotka liittyivät mukaan puhtaasti sivuston takia.
Irkkaajat ovat siis henkilöitä jotka käyttävät irkkiä, eli Internet Relay Chat-protokollaa keskustellessaan internetin välityksellä. http://fi.wikipedia.org/wiki/IRC
Nämä kaksi asiaa sotketaan toistuvasti vuodesta toiseen toisiinsa. Jossain määrin sama asia kuin se, että 'Kännykkä' on alunperin Nokian rekisteröimä sanamerkki, mutta se on muuttunut yleisnimitykseksi matkapuhelimelle.
IRC-gallerian ideahan oli alunpitäen se, että irkkaajat saisivat ko.
foorumin kautta teksteilleen kasvot mikäli niin haluaisivat. Itse
irkkaaminenhan käsittää vain tekstiä ja niin sallittaessa
ASCII-grafiikan julkaisemisen. Käyttäjien kuvien näkeminen oli
mahdollista lähinnä DCC:n kautta tai ulkoisesti linkittäessä.
Oma käyttöönotto
Ensimmäiset tiedot galleriasta olen varmaankin saanut IRC:n kautta, ja se oli aikana ennen sen varsinaista ponnahdusta suuren käyttäjäkunnan tietoisuuteen. Muistan hämärästi version jossa käyttäjiä oli ensin alle viisikymmentä, ja myöhemmin parisensataa. Itse liityin kuitenkin mukaan ehkä vuosi sen jälkeen kun varsinainen julkinen versio oli julkaistu. Tuolloin oma toiminta keskittyi aktiivisten IRC-kanavien mirroreitten seurantaan. Muistan kokeilleeni jossain kohtaa myös maksullista jäsenyyttä, jolloin oman sivun pystyi muokkaamaan näköisekseen. Taisin kerran jopa ostaa jotain maksullisia polettejakin tms., joilla sai liitettyä haluamalleen sivulle jotain interaktiivista grafiikkaa.
Käyttö tänään
Tämän vuoden aikana olen aiemmin käynyt kerran galleriassa. Käytännössä kaikissa niissä IRC-kanavissa ja yhteisöissä missä olen jäsenenä, on edellinen kommentti ollut ehkä edelliseltä vuodelta. Ja monessa tapauksessa se edellinen kommentti onkin ollut minulta itseltäni. Suurimmalta osin kaikilta tutuilta jotka aikanaan aloittivat samaan aikaan, on edelleen profiili palvelussa, mutta käyttöaktiivisuus muistuttaa hyvinkin joen pohjassa makaavaa uppotukkia. Se nousee pintaan vain voimalla, jos sen vahingossa sattuu löytämään. Tämä on sikäli harmi, sillä galleria oli Suomessa Facebookin ja muiden yhteisöohjelmien edeltäjiä. Ja palveluna toimiva. Sitä se on edelleen, jos vain käyttäjiä olisi enemmän. Omassa some-käytössä galleria on enemmän ja vähemmän kuollut ja kuopattu.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Kurssin tehtävänanto 1a: Youtube (tuuppi)
Mistä sain tietoni Youtubesta?
En voi sanoa, että aiheesta olisi enää mitään varmaa tietoa. Luultavasti samoihin aikoihin kun opettelin internetin käyttöä, on tullut vastaan tilanteita joissa olen käynyt katsomassa jonkun silloisen koulukaverin tai muun sellaisen antamaa linkkiä. Kaikki sen jälkeen kertynyt tieto perustuu konkreettiseen käyttämiseen vuosien aikana. Viimeisin tietopäivitys tapahtui noin vuosi sitten kun hankin itselleni Google-tunnukset jolloin sain oman tilin myös Youtubeen.
Kuinka käytän?
Muistaakseni kirjoittelin tästä jo pohjustaessani tehtävänantoa aiemmassa kirjoituksessa, mutta käytön aloitus siis sijoittuu niihin aikoihin kun internetnopeudet olivat sitä tasoa, että videoissa kesti lataaminen, eikä se ollut tae siitä, että video olisi näkynyt lopulta. Kaukan ovat nuo ajat, sillä nyky-yhteyksillä latausta harvemmin näkee, ja downloadauskin tapahtuu käden käänteessä.
Pitkään normaalia käyttöä oli se, että kuuntelin musiikkivideoita palvelun kautta. Omassa selaimessa oli pitkät linkkilistat omista suosikeista ennen kuin sain tunnukset omien soittolistojen tekemiseen. Toinen pääkäyttötarve on ollut kaikenlaisten hauskojen videoiden katseleminen, johon on hyvinkin joskus saattanut vierähtää tunti jos toinenkin. Lisäksi tuupista löytyy paljon ihan hyödyllistäkin materiaalia erilaisista ohjeistuksista dokumentteihin kattaen mitä tahansa aihealuetta.
Sittemmin Google on päättänyt, että vaikka käyttäjä on rekisteröitynyt, on aiheellista tunkea useiden videoiden alkuun mainoksia. Tämä on aiheuttanut sen, että muunmuassa oman soittolistan kuuntelu onkin muuttunut ärsyttäväksi, koska lähes jokaisen kappaleen välissä on mainos. Jota ei saa pois klikkaamalla kuin 'skippaa'. Tällä on ollut selkeä vaikutus omaan käyttäytymiseen palvelussa. Yhä vähemmän jaksan katsella sen kautta jotain missä toistuvasti pitää olla interaktiivinen mainosten takia, ja lataankin mm musiikin ja videot omalle koneelle, jolloin voin kuunnella niitä tauotta milloin tahansa.
Itse musiikin hankkimiseen tämä ei kuitenkaan vaikuta, sillä olen aina ollut se henkilö joka haluaa ALKUPERÄISEN CD-levyn tai DVD/Blu-rayn hyllyynsä digitaalisen kopion sijaan. Youtube on ollutkin loistava keino tutustua artisteihin joiden tuotannosta ei halua maksaa ennen kuin on kuullut enemmän kuin sen yhden radiossa pyörivän kappaleen verran. Enkä edes kuuntele oikeastaan radiota niin, että sieltä kuuluisi mitään uutta musiikkia. Itseasiassa tuuppi on loistava ympäristö mihin tahansa mediaan tutustuessa, oli esittäjä uusi tai vanha.
Omia soittolistoja en ole vielä ehtinyt luomaan liikaa, sillä alkuinnostus tosiaan niiden osalta kaatui noihin mainoksiin. Omia tilauksia taas en oikein ole oppinut käyttämään, käyttöympäristö on jotenkin ei niin toimiva.
Mistä sain tietoni Youtubesta?
En voi sanoa, että aiheesta olisi enää mitään varmaa tietoa. Luultavasti samoihin aikoihin kun opettelin internetin käyttöä, on tullut vastaan tilanteita joissa olen käynyt katsomassa jonkun silloisen koulukaverin tai muun sellaisen antamaa linkkiä. Kaikki sen jälkeen kertynyt tieto perustuu konkreettiseen käyttämiseen vuosien aikana. Viimeisin tietopäivitys tapahtui noin vuosi sitten kun hankin itselleni Google-tunnukset jolloin sain oman tilin myös Youtubeen.
Kuinka käytän?
Muistaakseni kirjoittelin tästä jo pohjustaessani tehtävänantoa aiemmassa kirjoituksessa, mutta käytön aloitus siis sijoittuu niihin aikoihin kun internetnopeudet olivat sitä tasoa, että videoissa kesti lataaminen, eikä se ollut tae siitä, että video olisi näkynyt lopulta. Kaukan ovat nuo ajat, sillä nyky-yhteyksillä latausta harvemmin näkee, ja downloadauskin tapahtuu käden käänteessä.
Pitkään normaalia käyttöä oli se, että kuuntelin musiikkivideoita palvelun kautta. Omassa selaimessa oli pitkät linkkilistat omista suosikeista ennen kuin sain tunnukset omien soittolistojen tekemiseen. Toinen pääkäyttötarve on ollut kaikenlaisten hauskojen videoiden katseleminen, johon on hyvinkin joskus saattanut vierähtää tunti jos toinenkin. Lisäksi tuupista löytyy paljon ihan hyödyllistäkin materiaalia erilaisista ohjeistuksista dokumentteihin kattaen mitä tahansa aihealuetta.
Sittemmin Google on päättänyt, että vaikka käyttäjä on rekisteröitynyt, on aiheellista tunkea useiden videoiden alkuun mainoksia. Tämä on aiheuttanut sen, että muunmuassa oman soittolistan kuuntelu onkin muuttunut ärsyttäväksi, koska lähes jokaisen kappaleen välissä on mainos. Jota ei saa pois klikkaamalla kuin 'skippaa'. Tällä on ollut selkeä vaikutus omaan käyttäytymiseen palvelussa. Yhä vähemmän jaksan katsella sen kautta jotain missä toistuvasti pitää olla interaktiivinen mainosten takia, ja lataankin mm musiikin ja videot omalle koneelle, jolloin voin kuunnella niitä tauotta milloin tahansa.
Itse musiikin hankkimiseen tämä ei kuitenkaan vaikuta, sillä olen aina ollut se henkilö joka haluaa ALKUPERÄISEN CD-levyn tai DVD/Blu-rayn hyllyynsä digitaalisen kopion sijaan. Youtube on ollutkin loistava keino tutustua artisteihin joiden tuotannosta ei halua maksaa ennen kuin on kuullut enemmän kuin sen yhden radiossa pyörivän kappaleen verran. Enkä edes kuuntele oikeastaan radiota niin, että sieltä kuuluisi mitään uutta musiikkia. Itseasiassa tuuppi on loistava ympäristö mihin tahansa mediaan tutustuessa, oli esittäjä uusi tai vanha.
Omia soittolistoja en ole vielä ehtinyt luomaan liikaa, sillä alkuinnostus tosiaan niiden osalta kaatui noihin mainoksiin. Omia tilauksia taas en oikein ole oppinut käyttämään, käyttöympäristö on jotenkin ei niin toimiva.
Kurssin tehtävänanto 1a: Facebook (FB)
Kuinka käytän?
FB on käytössäni säännöllisen epäsäännöllisesti joka päivä ollessani kotona. Ajan kanssa aktiivisuus on noussut muun median käytön mukana. Mutta käytännössä tuohon määrään vaikuttaa helppous. Heti kun on jotain muuta tekemistä kuin tässä näppäimistön äärellä istumista, käyttö vähenee.
Kavereita omassa profiilissa on alle neljäkymmentä, mikä johtuu osittain siitä, että en edes halua kenen tahansa näkevän mitä kirjoittelen tai lisäilen sivulleni, ja osittain siitä, että suhtaudun kavereideni kavereihin sillä asenteella, etten pyydä heitä kavereikseni. Miksi jonkun henkilön, jota en ole koskaan nähnyt livenä, pitäisi nähdä minun tuotoksiani? Miksi minun pitäisi lisätä omaa somepanostustani tuon lisäyksen tuoman median määrällä?
Toisaalta oma internetseikkailuni alkoi vuonna 1996, joten uutuudenviehätys ja sosiaalisen verkostoitumisen tarve tuli tyydytettyä joa kauan sitten. Nykyisellään olen tyytyväinen siihen, että pääsääntöisesti omaan kaveripiiriin pystyn pitämään yhteyttä. Ja siskooni, jolle ei tarvitse soitella milloin mistäkin asiasta, vaan juttu hoituu FB:n chatin kautta, ja tavoittaa vaikka toinen ei olisikaan 'paikalla'.
Kuinka käyttäydyn NaamaKirjassa?
Aina kun käytetään viestintämetodia jossa ei näe vastapuolen ilmeitä, äänenpainoja ja kehonkieltä, joutuu punnitsemaan tekstin painotuksia ellei kirjoittaja käytä erikseen aikaa siihen, että hän alleviivaa kirjoittamansa tunnelatausta. Helpoimmin tämä onnistuu tietenkin hymiöillä, mutta vuosien kokemuksella voin todeta, että nekään eivät missään tapauksessa ole idioottivarma keino siihen. Koska viestinnässä on aina lähettäjä ja vastaanottaja. Ja välissä se rikkinäinen puhelin, eli tässä tapauksessa kirjoitettu teksti.
Esimerkkeinä tästä vaikeudesta voin mainita yhden hyvän kaverin menettämisen siksi, että hänen FB kaverinsa ymmärsivät kaikken kirjoittamani väärin, koska eivät tunteneet minua, ja yhteisen kaverin selitykset eivät kelvanneet heille. Kyseisten henkilöiden kanssa en ole koskaan vaihtanut sanaakaan. Lopulta oli henkisesti helpompi blockata kyseinen henkilö kokonaan ja todeta, että sota tuulimyllyjä vastaan on vaan niin turhaa.
Toisessa tapauksessa ilmaantui kymmenen vuoden tauon jälkeen vanha tuttu kuvioihin. Entiset ongelmat viestinnän väärinymmärryksistä jatkuivat kuin ilman taukoa, lukuunottamatta sitä, että itse pyrin toimimaan niistä jotain muka oppineena. Lopulta kyllästyin olemaan se henkilö joka koitti selittää omia kirjoituksiaan tuolle yksilölle jota ei tuntunut kiinnostavan, joten hetkellinen punnitseminen, kannattaako kantaa moista henkistä painolastia mukanaan. Blokkaus toimi tuossakin.
Pyrin siis lähtökohtaisesti siihen, että FB ei ole se paikka jossa lähtisin selvittelemään erimielisyyksiä. Kaikki tekstit tallentuvat (ainakin serverille), eikä nähdäkseni moiselle ole mitään järjellistä syytä. Toki osaan tarvittaessa myös hyödyntää näennäistä julkisuutta mikäli tarve sitä vaatisi. Aiemmasta kokemuksesta IRC:n puolelta on tullut opittua se, että ei kannata jäädä tuleen makamaan, jos joku henkilö alkaa mustamaalaamaan, siihen tepsii parhaiten se, että copypasteileen kyseisen henkilön privaviestit julkisesti arvioitavaksi. Mutta onneksi tätä ei ole ollut tarvis tehdä enää kymmeneen vuoteen. Eikä FB:ssä muutenkaan.
Suurin osa postauksistani perustuu huumoriin. Olen havainnut jonkin uutisen, jonka otsikointi on mennyt metsään, tai toimittaja on onnistunut uutisoimaan aiheesta jotenkin hullunkurisesti. Myös hauskat kuvalinkit ja videot päätyvät usein profiiliini tai kavereille, mikäli kyseinen linkki on kohdistettavissa kyseisen henkilön huumorintajuun. Mutta näissäkin noudatan optittuja käytössääntöjä, eli en itsekään pidä siitä jos joku pommittaa linkkejä jotka ovat hänen mielestään hauskoja. Ei se määrä, vaan laatu.
Loput postauksista käsittelevät ruokaa mitä olemme vaimon kanssa tehneet/tekemässä, mahdollisia toteamuksia johonkin polttavaan uutiseen, tai sitten ihan vaan lyhyitä huomautuksia asioiden tilasta.
Yhteisöllisyyttä hyödynnän oman opiskeluluokan suljetussa ryhmässä, mutta pääasiassa asianlinjalla. FB toimiikin esim Twitteriä paremmin tiedottamisessa, ja useinkin olen saanut viestittää mahdollisista luentojen teknisistä ongelmista sitä kautta luokkakavereilleni reaaliaikaisesti.
Suurin osa tiedoista mitä seuraan elokuvista, musiikista ja pelistä tulee FB:n tykkäämisten kautta. Nykyisellään FB:ssä vain ei toimi postausten esiinnosto mitenkään käyttäjäystävällisesti, joten törmään toistuvasti siihen, että en saa kaikkea haluamaani näkymään hyvällä tahdollakaan omalla seinällä.
Oman käyttämisen aloitusta siirsi vuosilla Facebookin toistuvat tietoturvaongelmat julkisuudessa. Myöskin käyttäjien yksityisyys oli pitkään tapetilla. Sitten tuli se päivä jolloin vain ajattelin "samapa tuo, itsehän päätän mitä sinne kirjoittelen". Omalla nimellä kirjoittaminen toimii kuitenkin hyvänä suodattimena. Ja sekin, että viestit saa aina poistettua.
Kuinka käytän?
FB on käytössäni säännöllisen epäsäännöllisesti joka päivä ollessani kotona. Ajan kanssa aktiivisuus on noussut muun median käytön mukana. Mutta käytännössä tuohon määrään vaikuttaa helppous. Heti kun on jotain muuta tekemistä kuin tässä näppäimistön äärellä istumista, käyttö vähenee.
Kavereita omassa profiilissa on alle neljäkymmentä, mikä johtuu osittain siitä, että en edes halua kenen tahansa näkevän mitä kirjoittelen tai lisäilen sivulleni, ja osittain siitä, että suhtaudun kavereideni kavereihin sillä asenteella, etten pyydä heitä kavereikseni. Miksi jonkun henkilön, jota en ole koskaan nähnyt livenä, pitäisi nähdä minun tuotoksiani? Miksi minun pitäisi lisätä omaa somepanostustani tuon lisäyksen tuoman median määrällä?
Toisaalta oma internetseikkailuni alkoi vuonna 1996, joten uutuudenviehätys ja sosiaalisen verkostoitumisen tarve tuli tyydytettyä joa kauan sitten. Nykyisellään olen tyytyväinen siihen, että pääsääntöisesti omaan kaveripiiriin pystyn pitämään yhteyttä. Ja siskooni, jolle ei tarvitse soitella milloin mistäkin asiasta, vaan juttu hoituu FB:n chatin kautta, ja tavoittaa vaikka toinen ei olisikaan 'paikalla'.
Kuinka käyttäydyn NaamaKirjassa?
Aina kun käytetään viestintämetodia jossa ei näe vastapuolen ilmeitä, äänenpainoja ja kehonkieltä, joutuu punnitsemaan tekstin painotuksia ellei kirjoittaja käytä erikseen aikaa siihen, että hän alleviivaa kirjoittamansa tunnelatausta. Helpoimmin tämä onnistuu tietenkin hymiöillä, mutta vuosien kokemuksella voin todeta, että nekään eivät missään tapauksessa ole idioottivarma keino siihen. Koska viestinnässä on aina lähettäjä ja vastaanottaja. Ja välissä se rikkinäinen puhelin, eli tässä tapauksessa kirjoitettu teksti.
Esimerkkeinä tästä vaikeudesta voin mainita yhden hyvän kaverin menettämisen siksi, että hänen FB kaverinsa ymmärsivät kaikken kirjoittamani väärin, koska eivät tunteneet minua, ja yhteisen kaverin selitykset eivät kelvanneet heille. Kyseisten henkilöiden kanssa en ole koskaan vaihtanut sanaakaan. Lopulta oli henkisesti helpompi blockata kyseinen henkilö kokonaan ja todeta, että sota tuulimyllyjä vastaan on vaan niin turhaa.
Toisessa tapauksessa ilmaantui kymmenen vuoden tauon jälkeen vanha tuttu kuvioihin. Entiset ongelmat viestinnän väärinymmärryksistä jatkuivat kuin ilman taukoa, lukuunottamatta sitä, että itse pyrin toimimaan niistä jotain muka oppineena. Lopulta kyllästyin olemaan se henkilö joka koitti selittää omia kirjoituksiaan tuolle yksilölle jota ei tuntunut kiinnostavan, joten hetkellinen punnitseminen, kannattaako kantaa moista henkistä painolastia mukanaan. Blokkaus toimi tuossakin.
Pyrin siis lähtökohtaisesti siihen, että FB ei ole se paikka jossa lähtisin selvittelemään erimielisyyksiä. Kaikki tekstit tallentuvat (ainakin serverille), eikä nähdäkseni moiselle ole mitään järjellistä syytä. Toki osaan tarvittaessa myös hyödyntää näennäistä julkisuutta mikäli tarve sitä vaatisi. Aiemmasta kokemuksesta IRC:n puolelta on tullut opittua se, että ei kannata jäädä tuleen makamaan, jos joku henkilö alkaa mustamaalaamaan, siihen tepsii parhaiten se, että copypasteileen kyseisen henkilön privaviestit julkisesti arvioitavaksi. Mutta onneksi tätä ei ole ollut tarvis tehdä enää kymmeneen vuoteen. Eikä FB:ssä muutenkaan.
Suurin osa postauksistani perustuu huumoriin. Olen havainnut jonkin uutisen, jonka otsikointi on mennyt metsään, tai toimittaja on onnistunut uutisoimaan aiheesta jotenkin hullunkurisesti. Myös hauskat kuvalinkit ja videot päätyvät usein profiiliini tai kavereille, mikäli kyseinen linkki on kohdistettavissa kyseisen henkilön huumorintajuun. Mutta näissäkin noudatan optittuja käytössääntöjä, eli en itsekään pidä siitä jos joku pommittaa linkkejä jotka ovat hänen mielestään hauskoja. Ei se määrä, vaan laatu.
Loput postauksista käsittelevät ruokaa mitä olemme vaimon kanssa tehneet/tekemässä, mahdollisia toteamuksia johonkin polttavaan uutiseen, tai sitten ihan vaan lyhyitä huomautuksia asioiden tilasta.
Yhteisöllisyyttä hyödynnän oman opiskeluluokan suljetussa ryhmässä, mutta pääasiassa asianlinjalla. FB toimiikin esim Twitteriä paremmin tiedottamisessa, ja useinkin olen saanut viestittää mahdollisista luentojen teknisistä ongelmista sitä kautta luokkakavereilleni reaaliaikaisesti.
Suurin osa tiedoista mitä seuraan elokuvista, musiikista ja pelistä tulee FB:n tykkäämisten kautta. Nykyisellään FB:ssä vain ei toimi postausten esiinnosto mitenkään käyttäjäystävällisesti, joten törmään toistuvasti siihen, että en saa kaikkea haluamaani näkymään hyvällä tahdollakaan omalla seinällä.
Oman käyttämisen aloitusta siirsi vuosilla Facebookin toistuvat tietoturvaongelmat julkisuudessa. Myöskin käyttäjien yksityisyys oli pitkään tapetilla. Sitten tuli se päivä jolloin vain ajattelin "samapa tuo, itsehän päätän mitä sinne kirjoittelen". Omalla nimellä kirjoittaminen toimii kuitenkin hyvänä suodattimena. Ja sekin, että viestit saa aina poistettua.
Twitter työyhteisön käytössä.
Käyttöönotto uutena some-sovelluksena
Ennakkotietoa Twitteristä olen saanut lähinnä mediassa satunnaisesti uutisoiduista julkkisuuden henkilöiden twiiteistä, jotka uutisoijan mielestä ovat sisältäneet jotain uutisarvoa. Usein nämä viestit ovat olleet lähinnä noloja kirjoittajalleen. Tämä ei varsinaisesti ole millään lailla kohottanut tarvetta käyttää ko. ympäristöä henkilökohtaisen internetkäytön lisänä, enemmänkin nostanut käyttöönottokynnystä.
Itse käyttöönotto oli suhteellisen helppoa, liittyjää ohjeistetaan askel askeleelta eteenpäin. Miksi sitten vain 'suhteellisen helppoa'? Siksi, että tärkein kysymys joka itsellä heräsi jo ennen liittymistä, oli anonymiteetin säilyminen. Eli tarve luoda tunnus joka johtaisi allekirjoittaneen yksityispersoonaan mahdollisimman vähän. Ennen liittymistä hain tietoa aiheesta itse Twitterin helpeistä, paljastavaa vastausta löytämättä. Myöskään ulkopuolisesta ympäristöstä en havainnut mitään apuja ongelmaani.
Vaikka siis pyrinkin yksityisyyden säilyttämiseen, en lähtökohtaisesti halua luoda minnekään tunnuksia jotka ovat selkeästi tekaistuja, vaan mielelläni käytän tunnuksia joiden perustiedot pitävät paikkansa.
Twitterin kanssa tulikin sitten heti onnistuneen rekisteröitymisen jälkeen havaittua, että ennakkopelkoni oli aiheellinen. Annettu nimi näkyy ylimmäisenä, ja #tunnus onkin vain 'handle' joka näkyy aina sen yhteydessä. Onneksi sentään tuon #tunnuksen vaihtaminen käy helposti, joten vahinkoa pääsi vikkelästi pienentämään. Todennäköisesti aktiivisemmassa käytössä kuin pelkässä testauksessa loisin näennäisesti oikeanlaisen tilin jota ei voi liittää mitenkään minuun itseeni.
Ympäristön käyttötarve sellaisenaan
Tarve viestiä 140 merkin mittaisilla tekstinpätkillä rajoittuu normaalielämässä tekstiviesteihin jotka pystyy lähettämään puhelimesta. En pysty suoralta kädeltä sanomaan yhtään kaveriakaan joka käyttäisi Twitteriä, jolle en voisi samaa asiaa sanoa Facebookin kautta ja käyttäen niin montaa merkkiä kuin on tarve. Eli ilmiselvästi minulta menee ohitse idea näistä lyhytviesteistä.
Mitä tulee niihin tunnuksiin joita itse 'seuraan', nousi tulevien twiittien määrä hyvin nopeasti sellaiseksi, etten katsonut mitenkään tärkeäksi tarkistaa kymmenen minuutin välein 'mitä uutta sinne nyt taas on tullut', mikäli olin loggaantuneena sisälle. Ja tästä syystä yhtä nopeasti tuli ajatus, etten tule pitämään yhteyttä auki ellei itsellä ole tarvetta siihen.
Lyhyenä yhteenvetona voin todeta, ettei Twitterillä nykyisessä elämässäni ole lähes minkäänlaista tarvetta. Kiinnostavien twiittien saaminen ei ole tarve.
Käyttö työyhteisössä?
Huomiona en suostu kytkemään omaan puhelimeeni mitään sosiaalisen median 'kotkotuksia'.
Aluksi hyödyllisyys työyhteisön käytössä tuntuu vähän kaukaa haetulta. Lähtökohtaisesti viestit ovat julkisia, tosin käyttäjä voi määritellä ne myös tietyille seuraajille. Viestien käytössä voisi alleviivata sitä, että ne ovat nopea tapa viestiä. Mutta internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy paremminkin siihen sopivia sovelluksia; kuten IRC tai Jabber tai jopa Facebook, johon saa äänet päälle tuleville viesteille.
Kuitenkin, mikäli yrityksen valinta olisi Twitter, täytyisi työntekijöiden käytännössä luoda itselleen firman tunnukset, jolloin twiittien seuraaminen olisi rajattu sille tietylle porukalle. Ja lähettäjienkin määrä olisi siis rajattu yrityksen väkeen. Mikäli liitetty tunnus olisi ns. normaali tunnus, peittyisivät yrityksen viestit nopeasti tulevaan twiittivirtaan, ja jäisivät huomaamatta.
Twittien havaitseminen vaatisi myös sen, että työntekijöiden koneille on sallittu julkinen internet, ja he olisivat aina loggaantuneina ko. palveluun. Oman kokemukseni perusteella voin todeta, että kyseisen yrityksen tietoturvahenkilöstö saattaisi olla hieman nyreä mikäli työkoneilla pääsisi vapaasti surffailemaan. Ja estothan vesittäisivät nopeasti Twitterin käytön työtarkoituksissa.
Mutta oikeasti, olisiko Twitterille mitään käyttöä työyhteisössä?
Pyrin hakemaan työntekoon liittyviä #tunnuksia Twitterin tarjonnasta. Matkahuollolta ja VR:ltä löytyi omat tunnukset, joiden viestejä on ihan hyödyllistä seurata mahdollisten ilmoitettujen tarjousten muodossa. Ammattiliitolta ei löytynyt oikein sopivaa #tunnusta jotan päätin jättää ehdokkaat lisäämättä. Myöskin mahdollisten ruokailupaikkojen, kuten työpaikan ravintolan tarjonnan pikamuutokset saattaisivat näkyä Twitterin kautta. Tai lähialueen julkisten ravintoloiden.
Mutta jokainen lisätty seurattava lisäisi twiittien määrää, ja näkisin tarpeelliseksi sen, että lisäyksiä mietittäisiin huolella liiallisen ja tarpeettoman tiedon välttämiseksi.
Lopputulema?
Oli sitten kyse yrityksen tietoturvasta, tai viestinnän helppoudesta ja nopeudesta, niin mikään ei käytännössä saisi minua nykyisillä tiedoilla käyttämään kyseistä palvelua työyhteisön viestinnässä. Juurikin siksi mitä aiemmin mainitsin siihen paremmin sopivista sovelluksista. Ehkä tulevat kuukaudet saavat tähän asiaan muutoksen kun opin lisää aiheesta. Mikäli käytössäni olisi työpuhelin, ja yritys käyttäisi siinä kaikkia sosiaalisen median kytkentöjä, muuttuisi hyödyllisyys ehkä korkeammalle tasolle. Vaikka työverkko olisikin estetty, tavoittaisivat twiitit puhelimen kautta.
Käyttöönotto uutena some-sovelluksena
Ennakkotietoa Twitteristä olen saanut lähinnä mediassa satunnaisesti uutisoiduista julkkisuuden henkilöiden twiiteistä, jotka uutisoijan mielestä ovat sisältäneet jotain uutisarvoa. Usein nämä viestit ovat olleet lähinnä noloja kirjoittajalleen. Tämä ei varsinaisesti ole millään lailla kohottanut tarvetta käyttää ko. ympäristöä henkilökohtaisen internetkäytön lisänä, enemmänkin nostanut käyttöönottokynnystä.
Itse käyttöönotto oli suhteellisen helppoa, liittyjää ohjeistetaan askel askeleelta eteenpäin. Miksi sitten vain 'suhteellisen helppoa'? Siksi, että tärkein kysymys joka itsellä heräsi jo ennen liittymistä, oli anonymiteetin säilyminen. Eli tarve luoda tunnus joka johtaisi allekirjoittaneen yksityispersoonaan mahdollisimman vähän. Ennen liittymistä hain tietoa aiheesta itse Twitterin helpeistä, paljastavaa vastausta löytämättä. Myöskään ulkopuolisesta ympäristöstä en havainnut mitään apuja ongelmaani.
Vaikka siis pyrinkin yksityisyyden säilyttämiseen, en lähtökohtaisesti halua luoda minnekään tunnuksia jotka ovat selkeästi tekaistuja, vaan mielelläni käytän tunnuksia joiden perustiedot pitävät paikkansa.
Twitterin kanssa tulikin sitten heti onnistuneen rekisteröitymisen jälkeen havaittua, että ennakkopelkoni oli aiheellinen. Annettu nimi näkyy ylimmäisenä, ja #tunnus onkin vain 'handle' joka näkyy aina sen yhteydessä. Onneksi sentään tuon #tunnuksen vaihtaminen käy helposti, joten vahinkoa pääsi vikkelästi pienentämään. Todennäköisesti aktiivisemmassa käytössä kuin pelkässä testauksessa loisin näennäisesti oikeanlaisen tilin jota ei voi liittää mitenkään minuun itseeni.
Ympäristön käyttötarve sellaisenaan
Tarve viestiä 140 merkin mittaisilla tekstinpätkillä rajoittuu normaalielämässä tekstiviesteihin jotka pystyy lähettämään puhelimesta. En pysty suoralta kädeltä sanomaan yhtään kaveriakaan joka käyttäisi Twitteriä, jolle en voisi samaa asiaa sanoa Facebookin kautta ja käyttäen niin montaa merkkiä kuin on tarve. Eli ilmiselvästi minulta menee ohitse idea näistä lyhytviesteistä.
Mitä tulee niihin tunnuksiin joita itse 'seuraan', nousi tulevien twiittien määrä hyvin nopeasti sellaiseksi, etten katsonut mitenkään tärkeäksi tarkistaa kymmenen minuutin välein 'mitä uutta sinne nyt taas on tullut', mikäli olin loggaantuneena sisälle. Ja tästä syystä yhtä nopeasti tuli ajatus, etten tule pitämään yhteyttä auki ellei itsellä ole tarvetta siihen.
Lyhyenä yhteenvetona voin todeta, ettei Twitterillä nykyisessä elämässäni ole lähes minkäänlaista tarvetta. Kiinnostavien twiittien saaminen ei ole tarve.
Käyttö työyhteisössä?
Huomiona en suostu kytkemään omaan puhelimeeni mitään sosiaalisen median 'kotkotuksia'.
Aluksi hyödyllisyys työyhteisön käytössä tuntuu vähän kaukaa haetulta. Lähtökohtaisesti viestit ovat julkisia, tosin käyttäjä voi määritellä ne myös tietyille seuraajille. Viestien käytössä voisi alleviivata sitä, että ne ovat nopea tapa viestiä. Mutta internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy paremminkin siihen sopivia sovelluksia; kuten IRC tai Jabber tai jopa Facebook, johon saa äänet päälle tuleville viesteille.
Kuitenkin, mikäli yrityksen valinta olisi Twitter, täytyisi työntekijöiden käytännössä luoda itselleen firman tunnukset, jolloin twiittien seuraaminen olisi rajattu sille tietylle porukalle. Ja lähettäjienkin määrä olisi siis rajattu yrityksen väkeen. Mikäli liitetty tunnus olisi ns. normaali tunnus, peittyisivät yrityksen viestit nopeasti tulevaan twiittivirtaan, ja jäisivät huomaamatta.
Twittien havaitseminen vaatisi myös sen, että työntekijöiden koneille on sallittu julkinen internet, ja he olisivat aina loggaantuneina ko. palveluun. Oman kokemukseni perusteella voin todeta, että kyseisen yrityksen tietoturvahenkilöstö saattaisi olla hieman nyreä mikäli työkoneilla pääsisi vapaasti surffailemaan. Ja estothan vesittäisivät nopeasti Twitterin käytön työtarkoituksissa.
Mutta oikeasti, olisiko Twitterille mitään käyttöä työyhteisössä?
Pyrin hakemaan työntekoon liittyviä #tunnuksia Twitterin tarjonnasta. Matkahuollolta ja VR:ltä löytyi omat tunnukset, joiden viestejä on ihan hyödyllistä seurata mahdollisten ilmoitettujen tarjousten muodossa. Ammattiliitolta ei löytynyt oikein sopivaa #tunnusta jotan päätin jättää ehdokkaat lisäämättä. Myöskin mahdollisten ruokailupaikkojen, kuten työpaikan ravintolan tarjonnan pikamuutokset saattaisivat näkyä Twitterin kautta. Tai lähialueen julkisten ravintoloiden.
Mutta jokainen lisätty seurattava lisäisi twiittien määrää, ja näkisin tarpeelliseksi sen, että lisäyksiä mietittäisiin huolella liiallisen ja tarpeettoman tiedon välttämiseksi.
Lopputulema?
Oli sitten kyse yrityksen tietoturvasta, tai viestinnän helppoudesta ja nopeudesta, niin mikään ei käytännössä saisi minua nykyisillä tiedoilla käyttämään kyseistä palvelua työyhteisön viestinnässä. Juurikin siksi mitä aiemmin mainitsin siihen paremmin sopivista sovelluksista. Ehkä tulevat kuukaudet saavat tähän asiaan muutoksen kun opin lisää aiheesta. Mikäli käytössäni olisi työpuhelin, ja yritys käyttäisi siinä kaikkia sosiaalisen median kytkentöjä, muuttuisi hyödyllisyys ehkä korkeammalle tasolle. Vaikka työverkko olisikin estetty, tavoittaisivat twiitit puhelimen kautta.
torstai 5. kesäkuuta 2014
Aloitus kurssille
Tehtävänannon mukaisiksi some-sovelluksiksi pitää valita kolme ennestään tuttua ja yksi uusi someympäristö jota ei ole aiemmin käyttänyt.
Valintaperusteita, vanhat tuttavuudet:
Facebook on itsestäänselvyys, sillä se on mitä enimmissä määrin sosiaalisen median äänenkannattaja. Suurin osa viidakkorummuista lähteneistä viesteistä varmaankin päätyy tänne. Oma käyttökokemus on enemmän ja vähemmän kituuttamista mainosten ja itselle tarpeettomien ja tyhmien ominaisuuspäivitysten kautta. Toisessa vaakakupissa painaa viestinnän helppous ja reaaliaikainen keino saada omat viestit perille sinne minne ne kuuluu.
Youtube, jonka sain tietää olevan myös someympäristö vasta tällä kurssilla. Käyttöä on huomattavasti pidempään kuin esim Facebookilla, muistikuvia niistä ajoista jolloin nettiyhteydet olivat huonompia ja jotain nykymittapuun mukaan naurettavan pientä tiedostoa joutui latailemaan minuuttitolkulla, ja sen jälkeen pääsi katselemaan pätkivää ja monesti toimimatonta videopätkää jostain hassusta asiasta. Tähän päivään mennessä vain verkko-opinnoissa on kyseiselle palvelulle ollut jotain muuta kuin viihdyttävää tai siihen liittyvää käyttöä. Muutaman vuoden oli tärkein kanava kuulla uutta musiikkia.
Kolmannen sovelluksen valitseminen meneekin sitten hankalammaksi. Osittain siksi, etten suoranaisesti osaa ajatella, että jokin ohjelma olisi osa somea. Onneksi senkin asian pystyy tarkistamaan, ja havaitsen, että kyllähän se viidakkokansa osaa ilmaista itseään vaikka kuinka monella tapaa. Mutta toinen hidaste on se, että 'Haluanko seurata ja analysoida juuri tätä palvelua?' Kyse on kuitenkin myös näiden tuttujen palveluidenkin kohdalla oppimisprosessista. Skypen edeltäjää Messengeriä ehdin käyttää vain hetken pienen porukan viestinnässä. Skypen taas olen asentanut vain testatakseni webbikameran toimivuutta. Mitään muuta käyttöä sille ei ole ollut, sillä Facebookin yksityisviestit ajavat saman asian johon Messengeriä käytin.
Lopultakin kolmanneksi ympäristöksi valikoituu IRC-galleria, jonka käyttö on nykyisellään ehkä kerran vuodessa, ja silloin joudun aina hakemaan salasanan uudestaan, koska en sitä muista. Käyttöiältään galleria sijoittuu FB:n ja Youtuben väliin. Nykyisten tunnusten luontipäivä ei pidä paikkaansa, sillä jossain kohtaa jouduin aloittamaan käytön alusta kun sähläilin tunnusten kanssa. (Sittemmin sähläilyn vaikutuksia pienennettiin, joten olen voinut aina kerran vuodessa unohtamisella jatkaa). Käytön määrään vaikuttaa tietenkin se, ettei palvelua käytännössä enää kukaan tuttu käytä.
Mutta mikä olisi sopiva uusi sovellusympäristö? Tämä Bloggerhan on siis uusi, mutten havaitse itsestäni juuri nyt intoa pitää blogia kirjoittamalla bloggaamisesta. Twitter tai Instagram voisivat olla varteenotettavia vaihtoehtoja, sillä ellen olisi tietoisesti rajoittanut omaa rönsyilyäni viimeisinä vuosina uusiin palveluihin, olisin muiden kytkösten takia ainakin Twitterissä mukana. Kyseisten kytkentöjen takia liityin muutama viikko myös johonkin kuvapalveluunkin, olikohan se jokin imgur...? No jotain sellaista. Kuten sanottu, sillekään palvelulle ei vielä toistaiseksi ole ollut mitään muuta käyttöä, kuin tuo yksittäinen pakottava syy liittyä. Olkoon Twitter, sille on omia intressejä, ja hiukan ehkä kiinnostustakin käyttöön. Ainakaan kirjoittaminen ei mene pakonomaiseksi. (Kuten sinä, ainoa seuraajaani voit
todeta, olen hyvinkin lyhytsanainen. :)
Valintaperusteita, vanhat tuttavuudet:
Facebook on itsestäänselvyys, sillä se on mitä enimmissä määrin sosiaalisen median äänenkannattaja. Suurin osa viidakkorummuista lähteneistä viesteistä varmaankin päätyy tänne. Oma käyttökokemus on enemmän ja vähemmän kituuttamista mainosten ja itselle tarpeettomien ja tyhmien ominaisuuspäivitysten kautta. Toisessa vaakakupissa painaa viestinnän helppous ja reaaliaikainen keino saada omat viestit perille sinne minne ne kuuluu.
Youtube, jonka sain tietää olevan myös someympäristö vasta tällä kurssilla. Käyttöä on huomattavasti pidempään kuin esim Facebookilla, muistikuvia niistä ajoista jolloin nettiyhteydet olivat huonompia ja jotain nykymittapuun mukaan naurettavan pientä tiedostoa joutui latailemaan minuuttitolkulla, ja sen jälkeen pääsi katselemaan pätkivää ja monesti toimimatonta videopätkää jostain hassusta asiasta. Tähän päivään mennessä vain verkko-opinnoissa on kyseiselle palvelulle ollut jotain muuta kuin viihdyttävää tai siihen liittyvää käyttöä. Muutaman vuoden oli tärkein kanava kuulla uutta musiikkia.
Kolmannen sovelluksen valitseminen meneekin sitten hankalammaksi. Osittain siksi, etten suoranaisesti osaa ajatella, että jokin ohjelma olisi osa somea. Onneksi senkin asian pystyy tarkistamaan, ja havaitsen, että kyllähän se viidakkokansa osaa ilmaista itseään vaikka kuinka monella tapaa. Mutta toinen hidaste on se, että 'Haluanko seurata ja analysoida juuri tätä palvelua?' Kyse on kuitenkin myös näiden tuttujen palveluidenkin kohdalla oppimisprosessista. Skypen edeltäjää Messengeriä ehdin käyttää vain hetken pienen porukan viestinnässä. Skypen taas olen asentanut vain testatakseni webbikameran toimivuutta. Mitään muuta käyttöä sille ei ole ollut, sillä Facebookin yksityisviestit ajavat saman asian johon Messengeriä käytin.
Lopultakin kolmanneksi ympäristöksi valikoituu IRC-galleria, jonka käyttö on nykyisellään ehkä kerran vuodessa, ja silloin joudun aina hakemaan salasanan uudestaan, koska en sitä muista. Käyttöiältään galleria sijoittuu FB:n ja Youtuben väliin. Nykyisten tunnusten luontipäivä ei pidä paikkaansa, sillä jossain kohtaa jouduin aloittamaan käytön alusta kun sähläilin tunnusten kanssa. (Sittemmin sähläilyn vaikutuksia pienennettiin, joten olen voinut aina kerran vuodessa unohtamisella jatkaa). Käytön määrään vaikuttaa tietenkin se, ettei palvelua käytännössä enää kukaan tuttu käytä.
Mutta mikä olisi sopiva uusi sovellusympäristö? Tämä Bloggerhan on siis uusi, mutten havaitse itsestäni juuri nyt intoa pitää blogia kirjoittamalla bloggaamisesta. Twitter tai Instagram voisivat olla varteenotettavia vaihtoehtoja, sillä ellen olisi tietoisesti rajoittanut omaa rönsyilyäni viimeisinä vuosina uusiin palveluihin, olisin muiden kytkösten takia ainakin Twitterissä mukana. Kyseisten kytkentöjen takia liityin muutama viikko myös johonkin kuvapalveluunkin, olikohan se jokin imgur...? No jotain sellaista. Kuten sanottu, sillekään palvelulle ei vielä toistaiseksi ole ollut mitään muuta käyttöä, kuin tuo yksittäinen pakottava syy liittyä. Olkoon Twitter, sille on omia intressejä, ja hiukan ehkä kiinnostustakin käyttöön. Ainakaan kirjoittaminen ei mene pakonomaiseksi. (Kuten sinä, ainoa seuraajaani voit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)