Omaa somea etsimässä?

Vaikka olenkin käyttänyt erilaisia sosiaalisia nettiympäristöjä kohta parikymmentä vuotta, tuntuu jotenkin, että ensimmäinen oikea someympäristö oli Facebook. Toki pienet linnut ovat jo näin tutkimusmatkani alkumetreillä visertäneet, että myös IRC, Irc-galleria, koulukaverit.com, ja erilaiset chatit ovat osana samaa perhettä Ja myös tämä blogger tunnistaa samaa väriä. Mutta aikana ennen FB:tä, en muista kuulleeni termiä some, ja vielä en ole ehtinyt perehtyä siihen missä raja menee.

Facebook sai sekin odottaa aikansa, ennen kuin olin valmis ryntäämään nykyaikaisen verkostumisen maailmaan. Hidasteena lähdölle toimi pääasiassa kyseisen ympäristön tarpeettomuus silloisessa elämäntilanteessa, sekä toistuvat tietoturva ja yksityisyysongelmat jotka nousivat eri medioiden uutiskynnysten yläpuolelle. Lopulta uutisoinnissa päästiin sille tasolle, että pystyin toteamaan yksityisyyden nousseen sille tasolle, että voisin lähteä mukaan kelkkaan. Ja aikaisemmin irkin puolella aktiivisesti pyörineet kaverini olivat tehneet tuon 'jump of fate':n aikaisemmin.

No nyt ne linnut kertoivat, että myös käyttämäni Youtube ja Twitch ovat someja. Täytyy selvästikin perehtyä tarkemmin aikaisempien retkikuntien tuottamaan tutkimusmateriaaliin, jotta oppisin tunnnistamaan riittävällä tarkkuudella erilaiset somet myös iltahämärässä ruokintapaikalla...

Kadonnutta anonymiteettiä etsimässä?

Tähän päivään tuntuu kuuluvan kaikenlainen julkisuudenhakuisuus. Tapahtui se sitten tositv-ohjelmien tai internetin tempausten kautta. Nykynuorilta saatetaan saada haastatellessa vastaukseksi uratoiveista; "julkkis". Toisessa vaakakupissa taas on muoti-ilmiö jossa nettikirjoitellaan nimettömästi mitä sylki suuhun tuo, koska anonymiteetti mahdollistaa sen. Itse näen asian ehkä niin, että jokaisella on oikeus olla osa sosiaalisen median viidakkoa, ilman että tarvitsee heilauttaa itseään lannevaatteessa sen suurimman kylän torille, vaan voi istua aukion laidalla olevan puun oksiston suojissa tarkkailemassa kuka on kovaäänisin rummunlyöjä.

Nimettömyyshän ei siis automaattisesti tarkoita sitä, että olisi se apina joka kirkuu sieltä puun oksalta ohikulkijoille hävyttömyyksiä, jotta saisi nämä pudottamaan kylän juhliin kantamansa banaanitertut helpommin varastettavaksi. Voihan olla niinkin, että kylän poppamies on menneisyydessä koittanut taioillaan saada kyseisen yksilön vähintäänkin saamaan nolon lopun, joten piilottelu on hyvinkin ymmärrettävää. Raja lienee menee kuitenkin siinä, kuinka yksittäinen, puun lehvästön suojaama olento ymmärtää oman ympäristönsä käytössääntöjä, eli onko nimetön huutelu vielä kuukausia jälkeenpäin ilman kohdistusta hyvien tapojen mukaista, vai kannattaisko kenties keskittyä enemmän omien kirppujen etsimiseen...